SEMINAARIRISTEILY
"Siellä
ei sada. Ei ole koskaan satanut, eikä sada tälläkään kertaa". Näin
julisti puheenjohtajamme, mutta luontoäitiä ilmeisesti oli joku kuuro
lomittamassa, sillä satamassa lainehti - myös kannella. 34 ilmoittautuneesta
retkeläisestä muutama jäi tulematta luultavasti juuri kostean kelin
takia. Osa meistä mittyläisistä tuli satamaan suoraan tien päältä,
mutta lähtöä ei tarvinnut pahemmin viivästyttää. Koko konkkaronkka
kapusi Jaarilin sisätiloihin, ja matka alkoi haitarin sävelin.
Retkeläiset
jaettiin pelikorteilla arpoen perheiksi ratkomaan seminaaritehtäviä,
jotka matkalaisille esitteli yhdistyksemme koulutusvastaava. Tänä
vuonna oli seminaarin teemana vuoden -86 atk-sanasto, mitä tentattiin
kolmessa osiossa. Ensimmäisessä hahmotuskykyä kysyvässä osiossa piti
joukkueiden täyttää sanoista puuttuvat kirjaimet, toisessa osiossa
koota järkeviä yhdyssanoja, ja kolmannessa järjestellä sekoitetuista
kirjaimista oikeat sanat.
Tehtävät
pisteytettiin tavalliseen tapaan piste per oikea sana, mutta mikäli
joukkue keksi "oikeasta" vastauksesta poikkeavan, mutta hyväksyttävän
ehdotuksen, niin se palkittiin bonuksilla. Etenkin jos ehdotus oli
hyvin perusteltu. Kuitenkin mikäli joukkueen vastaukset osiossa olivat
identtiset juryn vastauksien kanssa, niin sellaista mielikuvituksettomuutta
rankaistiin roimilla miinuspisteillä. Pitihän pienelle taktikoinnille
antaa sijaa.
Seminaarijuoman
voimin perheet saivat ratkoa tehtäviä lähes koko menomatkan ajan.
Seminaarin antina ehdotettakoon sanastolautakunnalle, että esimerkiksi
seuraavat ajan hermolla olevat atk-sanat täydennetään sanastoon:
VIRINÄSÄÄRI,
SUUSEKSILASKENTA, RIESAMAA, NUUTUA, VALOKETJU, ILOKITKA, UUNIKALA-ATERIA,
SUURIKUOLARIESKA.
Seminaaritehtävistä
suoriutui hännän mitalla kirkkaimpaan kärkeen apinaperhe. Perässä
tulivat cats, perhe porsas, team norsut (suuri, raskas ja älykäs!
-kommentoi joukkue), ankat sekä perhe haukku. Erikseen kunniamaininnan
arvoiseen seminaarisuoritukseen joukkueista ylsivät apinaperhe, ankat
sekä cats.
Jaarlin
saapuessa Heimarin rantaan sade taukosi, ja laiturilla meitä odotti
lokkiemon munakattaus. Olimme kuitenkin talon runsaamman kattauksen
kannalla. Saunavirvokkeita emme tällä kertaa jättäneet viileään rantaveteen,
vaan veimme ne saunalle, sillä rannalla oli ylen vilkasta. Emmehän
olleet sponsoroimassa muiden sauna-iltoja.
Ruokailun
jälkeen oli vuorossa ensimmäinen kilpailulaji, kananmunan heitto.
Neljä 2 hengen joukkuetta (joita ei tarvinnut edes potkia kasaan)
heittivät toisilleen munaa lentopalloverkon yli. Kullakin heittokierroksella
heittäjät ottivat askeleen taaksepäin, ja tätä jatkettiin niin kauan,
kun heittoväline pysyi ehjänä. Ja lujaa tekoa nämä paikalliset maalaismunat
tuntuivat olevan, koska pysyivät ehjänä maahankin pudotessaan! Jury
oli kyllä harkinnut laittaa tarjolle sekä raakoja että keitettyjä
munia, mutta rehti ja raaka peli sai voiton.
Toisena
kilpailulajina olisi ollut pieni sokkorakennusprojekti "maanmittaushallituksen"
nimeämälle alueelle, mutta inhimillisistä syistä laji keskeytettiin
heti alkumetreille. Puun alla kyllä me sivustaseuraajat olisimme voineet
pitää jälleen puhjennutta sadetta, mutta olimme armollisia. Siirryimme
sisätiloihin saunarakennukselle.
Kussakin
lajissa joukkueet muodostettiin erikseen, jotta jokainen retkeläinen
pääsi/joutui osallistumaan. Kolmantena lajina oli "oravan häntä".
3-henkisessä joukkueessa yksi oli orava, jolle silmät huiveilla peitettyinä
apurit solmivat tietyssä aikarajassa narunpätkistä mahdollisimman
pitkän hännän. Langat olivat hieman eri mittaisia, ja niitä sai solmia
vain yksi pätkä kerrallaan. Orava ei saanut osallistua itse sitomiseen,
mutta hän sai opastaa sokkoja apureitaan. Tämä laji oli yleisölle
hauskaa seurattavaa.
Neljäntenä,
ja samalla illan viimeisenä, kilpailulajina oli kossumakkaraviesti.
Kukin viestinviejä sai kämmenselälleen sinappia, ja sen painikkeeksi
kossulla täytetyn lenkkimakkaran. Tyyli vaihteli hotkimisesta naatiskelluun.
Sitten
saunottiin, miehet miesten puolella ja naiset naisten puolella. Miesten
saunan puolella keskusteltiin mm. savusaunan kiukaista, mitenkä sitten
lie naisten puolella? Uimakeli oli kuitenkin kaikille yhteinen - sateessa
hilppastelu teki sen, ettei järvivesi niin kylmältä tuntunutkaan.
Saunan jälkeen tuvan tunnelma tiivistyi yhteislauluun ja tanssiin.
Takassa grillasimme makkaraa monenmoista sorttia, ja jääkaapin vieressä
istuva sai vuorollaan toimia baarimikkona.
Ilta
sujui niin rattoisasti, että pakkasimme kimpsut ja kampsut vasta keskiyöllä,
kun lähdön siirto tunnilla tuntui sopivan kaikille. Paluumatkalla
jury julisti seminaariosuuden ja kilpailulajien voittajat, ja heidät
palkittiin. Reissu ei ihan täydellinen ollut, mutta isompia kommelluksia
ei tullut. Mitä nyt yksi retkeläisistä testasi Arkhimeden lakia molskahtamalla
laiturilta palattuamme satamaan!