Toiminnankehittamisseminaari
Miten määritellä seminaari? Menomatkalla linja-autossa ennen lentokentälle
saapumistamme jaoin matkalaisille kyselylomakkeen, jonka tarkoituksena
oli antaa ideoita ja pohjustusta risteilymme toiminnakehittämisseminaaria
varten. Lomakkeet sai palauttaa sitten myöhemmin kenelle hyvänsä matkalla
mukana olleelle johtokunnan jäsenelle. Tällaisessa jakelussa myös
varakappaleilla oli kysyntää, mihin johtokunta saa vastaisuudessakin
varautua. Palautetuista lomakkeista kaikki oli täytetty, mikä on hienoa
- mittyläisten päät eivät ole tyhjiä. Palautusastetta kun vielä saisi
parannettua... mutta tulihan viesti perille suullisestikin itse seminaarissa.
Seminaarin anti oli onnistunut
johtokunnan kannalta, sillä osallistujilta tuli palautetta. Viime
aikoina Mitty ei ole tunnetusti panostanut koulutustoimintaan, mutta
kyse on ollut siitä, ettei koulutuksen ole haluttu menevän itikoiden
ampumiseksi haulikolla. Seminaarin ansiosta saimme viimein ajantasalle
tiedon siitä, millaista koulutustoimintaa Mittyn haluttaisiin järjestävän.
On vaikeata löytää mahdollisimman
monia tukevaa koulutusaihetta. It-maailmaan liittyviksi koulutusaiheiksi
ehdotettiin tietoturvaa sekä Word/Excel-intensiivikurssia, mutta eritoten
toivottiin ei suoraan tietotekniikkaan liittyviä aiheita. Näitä olivat
muunmuassa työssä jaksaminen, luovuus, itsensä tunteminen, sekä ruokailutapakulttuuri.
Lisäksi koulutustilaisuuden ehdotettiin olevan kytköksissä ulkoiluun.
Keskustelimme myös Mittyn
toisesta tukipilarista, vapaa-ajantoiminnasta. Ensinnäkin saimme kiitosta,
että yhteistä toimintaa on olemassa. Vapaa-ajanvietto on ilmeisesti
kuitenkin kallistunut yksipuoliseksi, koska seminaariväki toivoi lisää
liikunnallisia tapahtumia. Palloteltuja ehdotuksia olivat yritysten
väliset sähly- ja lentopallo-ottelut, kuntotestit, pyöräretket esimerkiksi
Ollinmäen viinitilalle, ja elämysreissut. Luontoretkiä janottiin myös
lisää. Ei-liikunnallisia ehdotuksia vapaa-ajantoimintaan olivat teatterimatkat
lähikaupunkeihin.
Risteilyistä sai kannatusta
sellainen vaihtoehto, jossa on yhteinen illanvietto Tallinnan puolella,
yöpyminen, ja seuraavana päivänä vielä jokin vierailukohde ennen paluuta
laivalle ja Suomeen. Risteilyistä perinteisin on tietenkin ollut seminaariristeily
Heimariin, ja se haluttiin ehdottomasti säilyttää. Sen seminaariosuuteen
kuitenkin vaadittiin panostettavan enemmän, kuitenkaan ryhmätyöskentelyä
pois pudottamatta. Kahtena edellisellä kerralla osanottajat arvottiin
pieniin ryhmiin ratkomaan ryhmätehtäviä, ja tähän tapaan oltiin tyytyväisiä.
Mikäli Mitty lähtisi
järjestämään matkaa jollekin it-messuille, olisi kohde valittava hyvissä
ajoin, jotta yritykset ehtisivät sponsoroimaan matkaamme, ja yhdistyskin
ehtisi säästämään siihen varoja. Viimeisin tähänastinen messumatka
oli tutustuminen Pietarin tietotekniikkamessuihin 90-luvun puolivälissä.
Kyselylomakkeessa kehuttiin
olleen hyviä kysymyksiä, mutta johtokunta sai ehdotuksen laatia sellainen
gallup, jonka lomakkeessa on arvosteluasteikko. Tämä pohja sitten
pidettäisiin tallessa ja kysely toistettaisiin ajan kuluessa, jolloin
kulloinen Mittyn johtokunta näkisi, mihin suuntaan jäsenten mielestä
yhdistyksessä ollaan menossa.
Toiminnankehittämisseminaarin
päätteeksi laivan kapteenin oli tarkoitus esitellä ryhmällemme aluksen
tietojärjestelmiä, kuten navigointijärjestelmää, mutta hän ikävä kyllä
joutui perumaan esittelyn huonon sään vuoksi. Emme olleet Karibianristeilyllä
kuten lentokentälle menosta olisi voinut päätellä, vaan seilasimme
kotoisasti Suomenlahden sumuisilla aalloilla.
Risteilymme puitteina
toimi M/S Cinderella, ja kyseessä oli viikonloppulähtö la-su 12-13.
tammikuuta. Illan osalta meillä oli yhteisenä ohjelmana ainoastaan
ruokailu, ja aiemmasta kokemuksesta viisastuneena olimme valinneet
myöhäisemmän kattauksen, jolloin saatoimme rauhassa nauttia hyvästä
ruoasta ja juomasta pidemmän kaavan mukaan.
Keskiyön lähestyessä
kokoonnuimme laivan tanssipaikkaan seuraamaan Puolikuu-bändin esiintymistä.
Heitä ennen iltaa oli tanssittanut Avenue 7, ja täytyy todeta, että
parketilla oli tungosta. Laivalta ei löytynyt kaikkien matkalaisten
makuun sopivaa musiikkia, mutta kuitenkin aikaa saatiin vietettyä
niin, että viimeinen meistä kömpi nukkumaan vasta kello 07:20. Aamiaiselle
menon kukin porrasti sitten oman makunsa mukaan.
Aamiainen varmasti kuitenkin
maistui kaikille, koska osanottajat olivat pirteänä kello 11, jolloin
aloitimme seminaarin. Kokoushuoneita vain oli buukattu meille kahtena
kappaleena, Fintekin ja Mittyn nimellä, mutta no hätä - mittyläiset
osaavat aina perille. Muuten, jollei seminaariamme olisi ollut, niin
pahoin pelkään, että joku olisi kavaltanut allekirjoittaneen laivan
"look a like"-karaokekisailuun. Tai sitten vaan potkinut mukaan. Emme
tiedä, millaisia imitoinnit olivat olleet, mutta sen ehdimme seminaarin
jälkeen nähdä, että voittajaksi oli selviytynyt mies, joka oli tällätty
Anita Hirvoseksi laulamaan "De va kukku de":a!
Mittyssä on kuulemma
hyvä henki (ilmeisesti matkalle Finnetin sponsoroimat ksylitolit auttoivat
- ei henki haise), ja jäsenlehtiin on oltu tyytyväisiä. Kuitenkin
ihmisiin tutustuminen on ollut parasta Mittyssä. Olemalla jäsen Mittyssä
on mahdollisuus kuulua tähän sosiaaliseen verkostoon, ja toivottavasti
myös uusia kasvoja tulee rohkeasti mukaan aktiiviseen toimintaamme.
Paluumatkalla kukin mukanaolija vuorollaan kertoi linja-auton mikrofoniin
kuka oli, miten oli tietotekniikan pariin sotkeutunut, ja miten kauan
oli ollut Mittyssä mukana. Idea oli varsin hyvä, koska siten sai kokonaiskuvaa
porukasta. Esittelykierros olisi voinut toki olla jo matkan alussa,
mutta hyvä näinkin. Pidetään mielessä seuraavaa kertaa varten.
Seminaariterveisin,
Marko